Norjalaisen kirjailijan Jonas Lien muotokuva on sijoitettu syrjäiselle paikalle Axel Haartmanin ateljeessa. Jos muotokuvaa katselee tarkemmin, huomaa, että patsas on jossain vaiheessa saanut pahoja kolhuja.

Toisin kuin voisi muotokuvan vaatimattomasta sijainnista kuvitella, siihen kytkeytyvät yhteen paljon mieleenpainuvia tapahtumia Axel Haartmanin elämässä, tragedioitakin.

Jonas Lie kuului Axelin varhaisimpiin lapsuusmuistoihin.  Hän muistutti Axelia niistä hetkistä, kun Axel lapsena oppi lukemaan kotonaan Saustilan kartanossa Sauvossa. Mutta Lie muistutti myös ensimmäisestä kerrasta, kun kuolema astui nuoren Axelin elämään. Se tapahtui myös Saustilan kartanossa.

Muistiinpanoissa Axel kirjoittaa, että Jonas Lien kirja Giljen perhe oli ensimmäinen oikea kirja, jonka hän lapsena luki. Kirjasta oli tehty jatkokertomus Åbo Underrättelser-lehteen. Sitä Axel luki iltaisin ääneen perheelleen. Perheeseen kuului, Axelin äidin ja isän lisäksi, Affi ja Emma-eukko. Affi oli ollut Axelin äidinäidin äidin uskottu palvelijatar. Isoäidin äidin nimi oli Adelaide Gustava Armfelt -von Essen ja hän asui Piispankatu 14:ssä vuoteen 1881 asti, kunnes hän kuoli. Axelin äiti, Hedvig Haartman (o.s. Wrede) oli asunut isoäitinsä luona pitkiä aikoja ja oli varmasti silloin ehtinyt tutustua Affiin hyvin. Ehkä Affi siitä syystä muutti Saustilaan Gustava Armfelt -von Essenin kuoleman jälkeen.

Emma-eukko, tai Emma-täti, oli nimeltään Emma Augusta Armfelt. Hän ei varsinaisesti ollut sukua Axelin perheelle. Emma oli ollut naimisissa Axelin äidinäidin serkun, Wilhelm Armfeltin, kanssa. Wilhelm oli Venäjän keisarikunnan laivaston upseeri. Osalle Wilhelmin perheestä Emman tausta näyttelijättärenä teki hänestä epäsopivan vaimon Wilhelmille, joka itse oli aatelissuvusta. Wilhelm meni naimisiin Emman kanssa joka tapauksessa. Kerrotaan, että tästä seurasi ongelmia Wilhelmin ja hänen tätinsä välille. On sanottu, että täti järjesti asian niin, että Wilhelm vaimoineen sijoitettiin Pohjoiselle Jäämerelle, kaukana Suomesta. Kertomuksen mukaan he olivat yhdessä onnellisia.

Wilhelmin jäätyä eläkkeelle pari muutti takaisin Suomeen. Valitettavasti Wilhelm kuoli vain lyhyen ajan muuton jälkeen, ja Emmasta tuli köyhä leski. Axel Haartmanin äiti, joka oli sekä antelias, että vastuuntuntoinen henkilö avasi kotinsa Emmalle.

Emman elämä ei saanut onnellista loppua. Axel kirjoittaa, että yhtenä yönä vuonna 1885, ehkä sairaustapauksen takia, pudotti hän öljylamppunsa, mistä johtuen hänen vaatteensa syttyi tuleen ja hän kuoli savumyrkytykseen.

Talon muiden asukkaiden onneksi, Axelin äiti oli haistanut savun, ja onnistui sammuttamaan palon.

Axel kutsuu Emmaa eukoksi (gumman Emma ruotsiksi). Mutta Emma oli itse asiassa vain 46 vuotta vanha kuollessaan. Axelin kaltaiselle pienelle lapselle hän oli tietysti hyvin vanha, ja ilmeisesti myös aikuisen Axelin mielikuva Emmasta oli vanhana naisena. Axelin omat vanhemmat olivatkin Emmaa reilusti nuorempia.

Jonas Lie tuli osaksi Axelin ja Hedvigin elämää myös heidän asuessaan Pariisissa. Siellä he tutustuivat Lien poikaan, sekä hänen veljenpoikaansa Berndt Lieen, joka oli myös kirjailija.

Axel Haartmanin olleessa töissä Stenmanin Taidesalongissa vuosina 1917–1921, Taidesalonki järjesti Walter Runebergin näyttelyn. Axel oli järjestelyissä aktiivisesti mukana ja hän tuli Walter Runebergin kanssa hyvin toimeen. Axelin mukaan Runeberg oli sydämellisen ystävällinen vanha mies, joka kertoi paljon hauskoja tarinoita.

Runebergin kuoleman jälkeen Axel auttoi hänen hautajaistensa järjestämisessä. Kiitokseksi Runebergin perilliset antoivat Axelin valita veistoksen Runebergin ateljeesta. Axel valitsi Jonas Lietä esittävän kipsiveistoksen.

Lähteet:
Axel Haartmanin muistiinpanot, kansio 4.
Anders Ramsay, Från barnaår till silverhår (Muistoja lapsen ja hopeahapsen) 3. Luku 33 ”Ett aristokratiskt hem”. 1904-07.